Pojat kävivät meillä yökylässä ja auttoivat puuhommissa.
Lia vietti kaksi yötä poissa kotoa. Pääsi tapaamaan sulhoaan ja kaikki oli mennyt nappiin: koirat tykkäsivät toisistaan, astutus onnistui monta kertaa ja nyt alkaa onnellinen odotus... Hiljaista oli kotona ilman tuota tehopakkausta - Amelie puolestaan nautti jakamattomasta huomiostamme. Sitten taas syys-lokakuussa on Amelie ainoa koiramme. Kävelyllä Amelien kanssa ihmettelimme yhtä tosi kiiltävää oksaa tiellä. Tarkemmin katsottuamme ei se ollutkaan tikku, vaan jähmettynyt käärme! Onkohan tämä vaskitsa?
Mun blogistani on nähtävästi tullut eläinaiheinen blogi :)



Ei kommentteja:
Lähetä kommentti