Metsän kultaa

Olemme saaneet aikoinaan kierrätyksenä rottinkisen puunkantokorin siskoni perheeltä. Sitä on Lia pentuna jo vähän pureskellut ja nyt siitä pettivät kantokahvat. Kuinkas kävikään: veimme roskia isoon jäteastiaan, kun mies bongasi toisen rikkinäisen korin, jossa ehjät kantokahvat. Ne päätyivät siis meille, tässä asennettuina. Tässä korissa on hyvä säilyttää padanaluspuita, jotka ovat normaalia pidempiä.

Voiko koiran ilmeestä nähdä onko se tiineenä?

Tai ainakin käytöksestä, kun meni varastamaan pöydältä jauhelihakastikkesen puuhaarukan ja nuoli sen Todella Puhtaaksi:

Eilen kävimme lähistöllä olevilla pienillä soilla ja kannatti: näitä ihanaisia löytyi yllättävän paljon.

Siispä herkuttelimme...

... ja loput pakastin seuraavaa herkuttelukertaa varten. Suunnittelimme jo, että ensi kesänä voisi tehdä hillankeruumatkan Lappiin. Mutta ne mäkäräiset mua vähän jo kauhistuttaa etukäteen...

Lisää satoa

Pihaamme ilmestyi tämä maitokoppi, jonka olen luvannut kunnostaa. Katto on jo aivan läpimätä, mutta muutoin koppi kaipaa vain uutta maalia. Kunnostuksen jälkeen on tarkoituksemme rakentaa kopille korkea laituri ja palauttaa rakennelma entiselle paikalleen tien laitaan. Maitokoppi on ollut evakossa jo 40 vuotta ja ansaitsee päästä takaisin "kotiinsa"!

Kävin keräämässä talon takaa loput metsämansikat pakkaseen. Ovat kyllä suloisen makeita ja isojakin vielä!

Mies pumppasi koirille vilvoittelualtaan. Ei sitä vielä ainakaan jaksettu täyttää kokonaan, kun lihasvoimalla pitäisi jaksaa pumpata kaivosta. Tähänkin altaaseen menee melkoisesti vettä. Koirat eivät vaan millään tajua, että voisivat jäähdytellä altaassa, vaan käyttävät sitä isona juoma-astianaan :)

Satoa

Jouduin käymään terveysasemalla hakemassa jäykkäkouristus-rokotuksen, kun menin astumaan täydellä painollani tähän naulaan. Lautakansi, jossa naula törröttää, nojasi tarvitsemiani pitkiä polttopuita vasten, joten siitähän oli hyvä ottaa jalalla tukea... Auts! Myös rokottaminen sattui!

Nyt yritän pitää jalan terveenä eli ettei tulisi vielä tulehdusta päälle. Enkä aio enää mennä crocsit jalassa puuvajaan! Hienosti oli kenkä jäänyt naulaan kiinni, kun ihmettelin mihin sen jätin :)

Käytiin sukuloimassa Hartolassa ja takuuvarma kantarelli-paikka ei pettänyt tälläkään kertaa, vaikka sato ei mikään suuren suuri olekaan ja osa sienistä jo kuivahtaneita näiden helteisten säiden takia. Ei kuitenkaan kerralla jaksettu kaikkea syödä.

Yksi naulakoista

Ollaan vaihdettu penkit grillin ympärille. Olisin niin halunnut saada tästä pitkästä yhden penkin; ajattelin, että kaavitaan vaan lahot pinnalta pois, mutta lahoa olikin liikaa...

Monet tekevät ihastuttavia löytöjä vanhoista taloistaan. Me olemme löytäneet turhan monta seinänaulakkoa! Kaikkia en ole vielä putsannut, mutta tämä yksi on niin hyvässä ja ihanan sävyisessä maalissa, joten sen kelpuutimme käyttöön. Käyttöäkin löytyi, kun miehen ulkotyövarusteet saa nyt kätevästi siihen tuulettumaan kuistille.

Vielä pitäisi maalata tuo seinä toiseen kertaan ja oikealla näkyvä ikkunapieli edes kerran ;)

Viikonloppuna osallistuttiin spanieleiden taipumuskokeeseen ja läpi meni! Ei ollut ollenkaan varma, että menisi läpi, mutta onneksi tuomari oli lempeä. Lia sai lisäksi lahjakortin, koska oli "päivän paras uimari". Lahjakortti = vapaavalintainen koiranruokasäkki eläinkaupasta ;)

Tasaista menoa

Mitään kummempaa ei ole tapahtunut viime päivinä, vaan normaali arkea: pyykkäämistä, mattojen pesua, polttopuiden sahaamista, halkomista ja pinoamista. Kohta alkaa olla tarpeeksi puita tulevaa talvea varten. Ja ensi vuonna pääsemme aloittamaan polttopuu-show:n jo keväällä ja kesäksi keksimme jotain muuta puuhaa.

Pojat kävivät meillä yökylässä ja auttoivat puuhommissa.

Lia vietti kaksi yötä poissa kotoa. Pääsi tapaamaan sulhoaan ja kaikki oli mennyt nappiin: koirat tykkäsivät toisistaan, astutus onnistui monta kertaa ja nyt alkaa onnellinen odotus... Hiljaista oli kotona ilman tuota tehopakkausta - Amelie puolestaan nautti jakamattomasta huomiostamme. Sitten taas syys-lokakuussa on Amelie ainoa koiramme. Kävelyllä Amelien kanssa ihmettelimme yhtä tosi kiiltävää oksaa tiellä. Tarkemmin katsottuamme ei se ollutkaan tikku, vaan jähmettynyt käärme! Onkohan tämä vaskitsa?

Mun blogistani on nähtävästi tullut eläinaiheinen blogi :)

Pieniä puuhia

Mitään kovin ihmeellistä ei ole viime päivinä tapahtunut - helle uuvuttaa.

Vihdoin aukesi ensimmäinen ruskoliljan kukka. Tätä odotamme joka kesä ja käymme laskemassa päivittäin montako kukkaa auki. Tänään jo 6 - kuva on parin päivän takaa.

Tämän päivän puuhaksi oli varattu muutaman maton pesu - pesimme 10 kpl. Ja kuinka paljon niitä onkaan vielä pesemättä...

Illalla taivas meni pilveen eli keli vähän viileni, joten kävimme hakemassa viime vuonna metsään kuivumaan jättämämme rangat pilkottaviksi. Näillä lämmitetään syksyllä monta kertaa hella ja vielä, kun ovat ns. roskapuuta, niin järkevääkin hakea pois.

Mi

Uusi (vanha) kaappi astioille

Vihdoin sain valmiiksi kaappiprojektin.

Tästä lähdettiin eli oli jo vanha kaappi käytössä, mutta huonokuntoinen (ei korjattavissa) + tuo punainen hylly, joka ei aja asiaansa.

Tällaiset kiinnikelaudat löytyi punaisen hyllyn takaa. Naulattu piiiitkillä nauloilla kuitulevyn läpi hirteen kiinni. Tiukassa olivat...

Ja tietysti jäi järkyttävät jäljet seinään lautojen kohdalle. Mutta onneksi tavaroilla noi saa piiloon.

Seuraavassa kuvassa (pitäisi) näkyä, että yksi laatikoista on aikanaan sisältänyt Hotasalvaa. Muutaman muunkin laatikon kyljessä oli lyijykynäkirjoituksia, mutta vain äyri-summia ja päivämääriä. Yksi päivämääristä on "Pohankaivo. Alkoi 18.1.57" Mitä lie tarkoittaa?

 Kaapissa oli pientä laittamista, kun kaksi jalkaa oli irti ja tapit katki. Piti porata uudet tapinreiät, vuolla uudet tapit, liimata kaseiiniliimalla ja antaa kuivua ennen kuin olin tyytyväinen. Ja tietty pestä joka nurkka ja laittaa uudet vahakangaspalat joka laatikon sisään ja joka hyllyn päälle.

Tässä kaappi vielä tyhjillään, mutta nyt jo tupaten täynnä. Ainoastaan nuo 10 laatikkoa ovat vähän hankalan pieniä ja lyhyitä. En halua niihinkään vain hautautuvan epämääräistä pikkusälää.

Perjantain kuulumisia

Taas ilma oli hyvin vaihteleva, mutta ei haitannut.

Ihailimme pihalemmikkejämme. Eikö tämä ole selvä sydän!!?

 Välillä piti suojata päätä auringonpaahteelta:

Välillä satoi kaatamalla, välillä satoi ja paistoi yhtä aikaa, kuten kesällä kuuluukin :)

Perunoiden varret ainakin ovat kasvaneet - mukuloiden kokoa ei olla vähään aikaan tarkistettu, kun juhannuksena ensimmäiset nostetut olivat paleltuneet.

Mä niin tykkään tällaisista halvoista, yksinkertaisista oivalluksista kuten tämä mummonmökin oven lukitus: ruostunut naula pullonkorkin läpi!

Eihän tämä mikään murtovarma ole, mutta eipä tarvii kenenkään rikkoa ovea, jos sisään haluaa.

Edellispäivien puuhailuja

Tuntuu, että koko ajan sataa eikä mitään voi oikein tehdä... Vaan ei pidä paikkaansa. Kuvista näkyy, ettei koko ajan sada, koska aivan kuivina kiersimme jyrkän luontopolun ja ihailimme maisemia joka välissä.

Välillä pysähtyi mies pitämään kiviä paikallaan, kun kuljin koirien kanssa niiden alta :)

Eilen oli iltaan asti hieno (lue: sateeton) keli ja tekaisin puuhien keskellä meille smoothiet kesän ensimmäisistä mansikoista, nektariineista ja luonnonjogurtista hunajan kera. Hyvää!

Kun alkoi sataa, jatkoin toisen kaappiostokseni parissa, mutta en saanut sitä vielä valmiiksi, ehkä jo tänään? Molemmat kaapit on valmistanut Lappilan Puusepät.