Olemme saaneet aikoinaan kierrätyksenä rottinkisen puunkantokorin siskoni perheeltä. Sitä on Lia pentuna jo vähän pureskellut ja nyt siitä pettivät kantokahvat. Kuinkas kävikään: veimme roskia isoon jäteastiaan, kun mies bongasi toisen rikkinäisen korin, jossa ehjät kantokahvat. Ne päätyivät siis meille, tässä asennettuina. Tässä korissa on hyvä säilyttää padanaluspuita, jotka ovat normaalia pidempiä.
Voiko koiran ilmeestä nähdä onko se tiineenä?
Tai ainakin käytöksestä, kun meni varastamaan pöydältä jauhelihakastikkesen puuhaarukan ja nuoli sen Todella Puhtaaksi:
Eilen kävimme lähistöllä olevilla pienillä soilla ja kannatti: näitä ihanaisia löytyi yllättävän paljon.
Siispä herkuttelimme...
... ja loput pakastin seuraavaa herkuttelukertaa varten. Suunnittelimme jo, että ensi kesänä voisi tehdä hillankeruumatkan Lappiin. Mutta ne mäkäräiset mua vähän jo kauhistuttaa etukäteen...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti