Poltettiin kaikki säkittämämme turpeet ja puunpalaset, joita keittiön vintiltä lapioimme. Hirveä savu, mutta eihän se mitään haittaa täällä metsän keskellä - naapuritkin olivat sopivasti poissa kotoa.
Navetan katolta on tullut valtavasti lunta, joka kinostuu navetan hirsiseinää vasten lahottaen sen alareunaa. Olen epätoivoisesti yrittänyt lapioida edes pientä hajurakoa, mutta rako täyttyy aina, kun sataa lisää lunta, joka jälleen valuu kinosta pitkin alas... Jotain pitää keksiä ensi talvea vasten, ettei näin pääse enää käymään.
Lunta tosiaan riittää, mutta ei se meidän elämäämme estä. Kaivettiin taas grilli esiin ja paistettiin makkaraa ja kylläpä maistui hyvälle!
Remontista: asensimme vintiltä traktorin peräkärryyn johtavan vanhan, viimeksi 70-luvun alussa käytetyn, pahnaputken. Peräkärryn antoi naapurin ystävällisesti lainaan, koska hän haluaa vintin eristeen suolla sijaitsevan metsänhoitotiensä pohjaksi. Hyvä vaihtokauppa :)
Tältä näyttää putken yläpäässä:
Koe-erä. Toimii!
Koska hieno hiekka ja vanhat eristeet pölyävät järkyttävästi, keksimme peittää koko kärryn pressulla. Välillä aina kohotamme pressua ja siirrämme eristeet kärryn laidoille, pois putken suuta täyttämästä.
Talon nurkalle kasvaneet koivut ovat jo liian isoja ja mahlaavat auton ja katon, joten heitimme niille hyvästit naapurin ammattitaitoisella avustuksella. Tässä kuva ennen
ja jälkeen. Tasan kaksi minuuttia meni ennen kuin puu kaatui moottorisahan käynistymisen jälkeen. Näistä tehdään sitten polttopuita ensi talvea varten.
Tänään käytiin lenkillä kerhangilla, ihanasta auringonpaisteesta nauttien.
Eivät ole kekomuurahaiset vielä heränneet, vaikka aurinko kovasti jo lämmittääkin.
Ollaan edetty vintillä jo makuuhuoneen välikatolle. Siellä onkin erilainen täyte: hirveä määrä erikokoisia kiviä, aivan hienoa hiekkaa, pellavaa tiiistettynä lautojen väleihin ja osassa kohtaa Ensto-pahvia lautojen päällä.
Keittiön päältä poistimme viimeiset tuohet, jotka olleet estämässä hiekkaa valumasta keittiöön. Tuohet ovat vähintään vuodelta 1922, ehkä jopa alkuperäiset eli 1800-luvun loppupuolelta. Hienosti ne oli ladottu limittäin toistensa päälle. Suurimmat ehjinä irroitetut olivat kooltaan n. 1200 x 40 mm. Tässä kuvat yhdestä palasta molemmin puolin. Rutikuivaa tavaraa.
Näitä on hyä käyttää sytykkeinä tulevina talvina.
Tässä vielä kuva miten tuohet olivat lattian suojana. Pölyäkin ilmassa...
Ehdittiin myös karsimaan vähän koivuja kuusimetsästä. Näistä tehdään hellapuita ensi talveksi.
Olemme jo monta vuotta sitten yrittäneet saada tapettua kaksi haapaa pystyyn poistamalla kuorikerroksen, jotta puut kuivuisivat pystyyn eivätkä tekisi juurivesoja. Ollaan ihmetelty, kun puut eivät kuole, vaan kukoistavat. Nyt löydettiin siihen syy: puut ovat sitkeästi kasvattaneet kuoritun alueen yli uudet ravintokanavat. Ja ovelasti puun taakse piiloon, jotta emme ole niitä huomanneet ennen kuin nyt!
Raa'asti vaan kanavat poikki ja vähän syvemmälti kuorta katki:
Tällaista tällä kertaa. Ensimmäinen peräkärryllinen eristettä on jo tyhjennetty ja huomenna alamme täyttää seuraavaa kuormaa. Katsotaan mitä muuta keksimme aikamme kuluksi kunnes lumet sulavat :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti